Miksi olen ehdolla eduskuntaan
Kiinnostukseni yhteiskunnallisiin asioihin ja politiikkaan on aina ollut vahvaa. Kansanedustajan tehtävä oli nuorempana yksi haaveammateistani. 17-vuotiaana muutimme perheemme kanssa Kaliforniaan, ja tuona syksynä käytiin George W. Bushin ja John Kerryn välinen presidentinvaalitaistelu. Kampanjat, vaaliväittelyt, ideologiat, pyrkimys vakuuttaa kuulijat ja tietynlainen amerikkalaiseen kulttuuriin liittyvä hurmos tekivät silloiseen nuoreen mieheen lähtemättömän vaikutuksen. Päätin kai jo tuolloin lähteä joku päivä ehdolle.
Valmistuttuani kauppatieteiden maisteriksi siirryin kuitenkin yrityskauppa-analyytikoksi kansainväliseen konsulttiyritykseen ja sittemmin strategiatehtäviin suomalaiseen metsäteollisuus- ja energia-alan yhtiöön. Työelämä vei minut mukaansa, ja ajatus politiikasta hautautui jonnekin. Olen kuitenkin seurannut politiikkaa tiiviisti ja aika ajoin pohtinut, pitäisikö itsekin pyrkiä mukaan.
Vakavammin aloin pohtia politiikkaa muutamia vuosia sitten. Pohdin perusteellisesti yhteiskunnallisia kysymyksiä ja peilasin näitä oman aikamme keskeisiin haasteisiin. Itseäni on mietityttänyt erityisesti ilmastonmuutos ja ympäristön kantokyky sekä taloutemme ja yhteiskuntamme rakenteiden riippuvuus materialistisesta kulutuksesta. Toinen on klassinen tulonjakoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvä teema. Mistä johtuu, että toiset menestyvät ainakin ulkoisesti, kun taas toisten elämä näyttää olevan pelkkää kärsimystä ja ahdistusta kehdosta hautaan? Näitä kysymyksiä pohtiessani tuntui siltä, että politiikassa ei ollut mukana ketään, joka edustaisi juuri omia ajatuksiani tai tarjoaisi ratkaisuiksi vaihtoehtoja, joita olin itse ajatellut.
Politiikasta tuntuu puuttuvan myös pitkälle tulevaisuuteen katsovat visiot maamme kehittämisestä. Politiikka näyttäytyy sen sijaan lyhytnäköisenä, keskustelukulttuuri on koventunut, ja sisällöllisesti politiikan äärilaidat tuntuvat saavan entistä enemmän huomiota. Eri mieltä olemisen taito tuntuu kadonneen ja vastakkaiset mielipiteet halutaan jopa demonisoida ilman mahdollisuutta rakentavaan keskusteluun.
Viimeisten vuosien aikana olen havahtunut myös itselleni vieraiden ilmiöiden vahvistumiseen yhteiskunnallisessa keskustelussa ja ihmisten asenteissa. Nykypäivän Suomessa korostuvat mielestäni liikaa yksilökeskeiset, materialistiset ja viihteelliset arvot. Elämän ajatellaan olevan hyvää, kun kaikki on saatavilla ja vaihtoehtoja on loputtomasti tarjolla. Samaan aikaan ihmisten asenne työntekoa ja vastuunkantoa kohtaan on heikentynyt. Korkeaa elintasoa ja saavutettuja etuja pidetään itsestäänselvyytenä, ja yhä harvempi pysähtyy miettimään, mitä niiden ylläpitäminen vaatii. Vielä harvempi tuntuu olevan valmis tekemään näiden hyväksi enempää.
Haluan omalla ehdokkuudellani vahvistaa ihmisten luottamusta demokratiaan ja poliittiseen järjestelmään tarjoamalla helsinkiläisille äänestäjille uskottavan ja kilpailukykyisen vaihtoehdon kohti parempaa huomista. Esitän vision kestävästä tulevaisuudesta, joka turvaa hyvän elämän edellytykset jokaiselle suomalaiselle. Tarjoan ratkaisuksi paluuta systemaattiseen ja pitkäjänteiseen talouskuriin ja taloutemme uudistamista tavalla, joka turvaa julkisen talouden tasapainon ja kykymme varautua tuleviin kriiseihin. Energiantuotannossa siirrymme kriisistä kestävyyteen jatkamalla käynnissä olevaa rakennemuutosta ja luopumista fossiilisista polttoaineista. Uudistamme yhteiskuntaa etsimällä kohtuullisen tasapainon ympäristön ja taloudellisten intressien kanssa. Rakennamme tulevaisuutta ennen kaikkea näkemällä yhteiskuntamme kohtaamat haasteet mahdollisuutena uudistua ja luoda uutta työtä.
Haluan ennen kaikkea uudistaa yhteiskunnassamme vallalla olevaa henkeä ja elvyttää 2020-luvun Suomessa rakkautta isänmaahan; vahvistaa kohtuullisuutta sekä halua osallistua ja kantaa vastuuta. Haluan valaa uskoa parempaan huomiseen, luoda toivoa tavoittelemisen arvoisesta tulevaisuudesta ja näyttää suuntaa.
-Taneli